Herkullinen alkuruokavinkki!

Herkullinen alkuruokavinkki!

Pidän ruoanlaitosta. Minusta on todella hauskaa kokkailla itsekseni, ja testailla uusia asioita ruoanlaitossa. Kauhean paljon en lue reseptejä, mutta joskus teen toki niin että otan hiukan mallia reseptistä ja sovellan sen sitten omiin raaka-aineisiin sopivaksi. En tykkää lukea reseptejä ja pilkun tarkkaan seurata niitä, kun teen ruokaa.

Minulla on muutama helppo alkuruoka, joita teen joskus ystävilleni. On todella mukavaa viettää iltaa hyvien ystävien parissa, ja syödä hyvää ruokaa, ja nauttia viiniä. Siksi tykkään myös itse tehdä ruokaa vierailleni. Toki teemme myös yhdessä ruokaa, ja autamme toisiamme. Parasta ruokaa on sellainen, jonka on tehnyt alusta asti itse, tuoreita raaka-aineita käyttäen. Eräs alkuruokabravuurini on tomaattikeitto. Siihen tulee tomaattia, chiliä, punasipulia, valkosipulia, oliiviöljyä ja vettä. Lisäksi voi laittaa hieman vihreätä joukkoon; vaikka persiljaa, ruohosipulia tai lehtiselleriä, riippuu siitä, minkälaista makuelämystä hakee. Keitto maustetaan tietysti suolalla ja pippurilla, ja lopuksi voi halutessaan lisätä valmiiseen keittoannokseen lusikallisen creme fraichéa. Aluksi pilkon tomaatit ja otan pois kovan kannan. En kuori tomaatteja, se on aivan turhaa. Laitan tomaatit tehosekoittimessa keitoksi, ja laitan kaiken suoraan kattilaan. Sitten lisään veden ja pieneksi pilkotun chilin, sipulit ja vihreät. Lopuksi laitetaan mukaan vielä tilkka öljyä ja mausteet. En käytä tarkkoja mittoja, mutta jos suunnilleen haluaa tietää kuinka paljon aineksia kuuluu käyttää, voin arvioida määriä näin: kuusi-kahdeksan tomaattia, yksi pieni chili (ilman siemeniä), kaksi valkosipulin kynttä, yksi punasipuli, koko puska persiljaa ja ruokalusikallinen öljyä. Vettä laitan sekaan noin neljä desilitraa. Jos haluaa tarkan reseptin tomaattikeittoon, sellaisen voi ottaa vaikka tältä sivulta. Onnea kokeiluun!

lue lisää

Erikoiset alkuruuat

Erikoiset alkuruuat

Pysähtyessäni toisella interrail –matkalla tätini luona Sveitsissä sain kokea alppimaan kulttuuria sekä oppia hienostunutta ruuanlaittotaitoa. Tätini lähti Suomesta ulkomaille 17-vuotiaana ja jäi pieneen, mutta monikulttuuriseen Sveitsiin. Hänen luonaan sain kokea ensimmäiset erikoiset makuelämykseni.

Ruuanlaitosta innostunut tätini taikoi illasta toiseen mitä ihastuttavimpia ruokalajeja minun kokeiltavaksi. Tarjolla oli tavallinen riista, tai muut paikalliset ruuat. Sitten siirryimme epätavalliseen osaan. Vaikka kyllä nämäkin ainekset löytyivät helposti paikallisen kaupan hyllyltä. Ja mikäli tarvitsimme jotain erikoista tai vieläkin tuoreempaa kävimme rajan toisella puolella Ranskassa ostoksilla. En tarkoita nyt vain viinejä tai aperitiivejä, vaan myös ruuanlaiton aineksia, kuten mereneläviä.

Itse tulen aina muistamaan ensimmäisen etanani… Aloittelijan onni ja Murphyn laki yhdessä – erikoisella tarkoitukseen soveltuvalla aterimella kalastin uunissa paistetun etanan suuhuni. Tarkoituksena oli niellä pieni otus yhdellä kerralla, mutta! Se olikin suurtakin suurempi!

Tätinikin kauhisteli etananparan kokoa ja nauroi herkullisesti minun ilmeitäni, kun viimein nielaisin ikiensimmäisen etanani alas. Loput lautasella olevat sain alas käden käänteessä. Ensimmäinen kokeilu olikin niin traumaattinen, että en ole sen jälkeen niitä enää syönytkään. Alkupaloista on nyt jo 19 vuotta.

Toinen kummallinen ja mielenkiintoinen kokeilu oli osterit. Kulinaarisesti arvostettuja ostereita saadaan kerättyä villinä rannikkoalueilta tai niitä viljellään myös syötäväksi. Istutusten vuoksi ostereiden ja niiden erilaisten sukujen levinneisyys on kasvanut.

Eurooppalaisen osterin maku on erityisesti hyvä ja se onkin tavoiteltu alkupala. Meille se on lähinnä erikoinen ja eksoottinen sekä sillä on kalliinpuoleisen herkun maine. Voin vakuutta, että tämä on vain harhaa, sillä ostereita myydään jokaiselle tavikselle ranskalaisissa ruokakaupoissa. Hintakaan ei pyöritä päätä.

Ostereiden sanotaan lisäävän tai vaikuttavan positiivisesti ihmisten seksuaaliseen kykyyn, minkä tähden ne ovatkin olleet kautta aikojen suosittuja ja haluttuja. Todellisuudessa osterin liha muodostuu proteiinista, rasvasta ja hiilihydraateista. Niiden ravintoarvo on suuri, koska niissä on paljon vitamiineja ja kivennäisaineita. Eurooppalainen osteri on erittäin herkkä, ja se kasvaakin vain puhtaassa vedessä.

lue lisää